Kuvagalleria Yhteystiedot Palaute
Luton Miehet
Antti Pennanen
Tiedotteet
Kokoontumiset
Muistoristitaulu
Muistomerkit
Jaettavat Palkinnot
RVL 90 vuotta
Kirjallisuus
Myytävät tuotteet
Tukijamme
Linkit
 

Karhuntalja Mannerheim-Museossa

Perusleirin (esikunnan) nimi ja paikka:
Er.Os.P – Petsamon Erillisosasto - Atslem

5. kenttävartio oli Luttojoen eteläpuolella n. 50 km esikunnasta.

Aika : kevät -43

Ensimmäisen komppanian 3. joukkueen yhteyspartio (5 miestä), partion johtaja kers Hoffren, mukana mm korpraali  Juho Keränen (5.1.1920 - 31.8.2013) myöhemmin kersantti ja  alikersantti Kauko Kupari s. 1920 (kaatui Lapin sodassa, Karihaarassa 7.10.1944)

Olivat ottamassa yhteyttä seuraavaan kenttävartioon eli yhdeksästä miehestä oltiin vaihtamassa kahta miestä uusiin voimiin. Karhuemo sattui reitille kahden pennun kanssa, jolloin emo yritti hyökätä kimppuun, yhteislaukauksella kellistettiin.

"Pennut kiipesivät puuhun, päätettiin ottaa ne elävänä kiinni ja viedä takaisin perusleiriin, matkaa vain muutama kilometri.

Toinen pentu hyökkäsi kimppuun ja pääsi karkuun alas tullessa, kämmenellä huitas ja karkasi metsään, mutta toinen kun tuli niin Kauko riisui puseronsa ja
kääri pennun siihen. Kauko vei pennun perusleiriin Luttojoen  Könkäälle 2-3 km päässä." Emo-karhun talja  toimitettiin esikuntaan ja sieltä edelleen Rovaniemelle (ev Willamolle).

Pentu asui korsussa kuukauden verran, kesyyntyi ja pidettiin korsussa vapaana, kettinki kaulassa kun käytettiin ulkona, miehet kävelytti sitä myös joskus vartiokierroksella mukanaan.

"Met juotethiin karhule myös lusikalla rommia (saksalaisten  muonan mukana tuli 80 grammaa rommia joka päivä), annethin  lusikala karhule, se meni kaminan piippua  pitkin  kattoon pylly eelä, oli se humalasa hauska ko teki temppuja ja pyöriskeli lavereila." Kerran yritti karata mettään, 4-5 metrinen ketju esti, saatiin kiinni lähimetiköstä.

Pentu luovutettiin sitten korsusta pataljoonaan eteenkäsin vietäväksi. Esikunnasta oli osaston urh.joukkue - johtajana vänrikki Antero Vuorio – lähdössä elokuussa –43 Rovaniemelle  yhteysesikunta Roin alaisten joukkojen urheilukilpailuihin ja Vuorio sai käskyn luovuttaa karhunpentu   ev Willamolle. Pennulle tehtiin puinen kuljetushäkki. Luovutustilaisuudessa Willamo  kertoi Vuoriolle karhun menevän Marskille.

Pentu eli  ja kasvoi jonkin aikaa  Rovaniemellä  LR:ssa  erään rajamiehen hoidossa. Käydessään myöhemmin syksyllä lomalla Rovaniemellä Vuorio näki karhunpennun hoitajansa  kanssa istuvan yleisön joukossa viihdytyskiertueen iltamissa.

Willamo  tarjosi  elävää karhunpentua  Mannerheimille lahjaksi, mutta  kun tämä  vastasi  kyselyyn: ” Mitä  minä karhulla  teen ?” -  toimitti  Willamo karhuntaljan (pennun  emo) Mannerheimille lahjaksi  ja  lahjoitti  pennun kenraalieversti Dietlille.  Saksalaiset ristivät pennun Lutto-karhuksi ja toimittivat  sen lentoteitse Münchenin Hellabrunnin eläintarhaan. Viimeinen muisto Lutto-karhusta Antero Vuoriolla on  talvella 1944 Lapplandskurier-lehdessä ollut  kuva. Kuvatekstin mukaan Lutto-karhu oli kohdannut matkansa  pään liittoutuneiden pommin osuessa Hellabrunnin eläintarhaan.


Juho Keräsen kertomuksen  merkitsi  muistiin  tyttärenpoikansa  Juha Siivola v 2003, Antero Vuorion kirjoitus v 1958  sekä haastattelu 21.2.06 Espoossa. E.m. kertomusten pohjalta kirjoitti  Pekka Jokela  22.2.2006

 
Karhuntalja ja Lutonmies Juho Keränen, yksi kaatomiehistä (marrask. 2003)  
Pentu Rovaniemellä hoitajansa kanssa ennen luovutusta Dietlille